CHUCK NORRIS EXPERIMENT: Chuck Norris Experiment

Arvio julkaistu Soundissa 04/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Harvassa olivat ne yhtyeet, jotka jokunen vuosi sitten vapaaehtoisesti halusivat tulla esille stoner rockin lipunkantajina. Termin keinotekoisuus ja sivumerkitysten osoittelevuus karsivat joukon harvaksi ja passittivat koko musiikinlajin takaisin marginaaliin.

Arvio

CHUCK NORRIS EXPERIMENT
Chuck Norris Experiment
Bad Attitude!

Harvassa olivat ne yhtyeet, jotka jokunen vuosi sitten vapaaehtoisesti halusivat tulla esille stoner rockin lipunkantajina. Termin keinotekoisuus ja sivumerkitysten osoittelevuus karsivat joukon harvaksi ja passittivat koko musiikinlajin takaisin marginaaliin. Sieltä käsin musiikkiaan tekevät yhä nämä kaksi ruotsalaista yhtyettä, joiden ei luulisi olevan luokittelusta moksiskaan. Truckfighters lähtee rohkeasti polveilevan aavikkosoundin perään. Pitkissä kappaleissa jumitetaan klassisilla junttariffeillä ja näppäillään pienieleisesti lähes vuorotahtiin, mikä on tietysti Kyussin albumeilta opittua. Tässä lajissa kilpasille lähteminen päättyy tosin lähes aina haastajan tappioon eikä Truckfightersilla ole pistää kehään John Garcian tasoista kultakurkkua ja Josh Hommen lanseeraamien kitarakuvioiden jäljittelykin on ilmeisen keinotekoista. Bändi noudattaa liian orjallisesti genren sääntöjä. Muun muassa Rickshaw- ja Tiamat-jäsenistöä riveissään edustava Chuck Norris Experiment ei sen sijaan pakittele. Heti Senoritassa lyö korville komeasti rakennettu röpötyssoundi, jolla on kiva lohkoa isompaakin kalliota. Riffivetoisuus on ilmiselvää, mutta asenteensa puolesta pokataan Fu Manchun ohella kuitenkin syvimpään Motörheadille. Yhtyeen mukaan nimetystä debyytistä kuulee myös kuinka musiikin soittaminen ei ole heille määrittelykysymys, sillä mitenkään leimallisesti se ei stonerin koodistoa vedä perässään. Radioshadowin simppeli jytä on eniten velkaa The Stoogesille ja lopun minuutteja kestävä jamittelukin toimii bändin herkullisen rullaavaan tatsiin tukeutuen. 

Lisää luettavaa