Henkimaailman asioistahan tässä on kyse. Tämä uusi Chydeone-levy ei välttämättä eroa merkittävästi esimerkiksi edellisestä samalla nimellä julkaistusta, mutta kaikki on toisin. Vaikka homman nimi on yhä niin sanottu rehellinen rap, niin se toimii nyt paremmin. Tämä on värikylläisempi versio.
Ritarikunnastakin tuttu Chyde on aina ollut kova räppäri, mutta tällä kertaa taustat potkivat aivan eri tavalla kuin aiemmin. Levy on ilahduttavan musikaalinen ja värikäs. Esimerkiksi Enkelit ja Demonit on hiukan Memphisiin päin nojallaan olevaa murinaa, kun taas Pudotetaan on aurinkoista poppia ja yksi levyn parhaista biiseistä. Tähän väliin mahtuu paljon eikä Jekyll & Chyde taida missään vaiheessa toistaa itseään. Jo mainittujen lisäksi hienoimpia hetkiä tarjoavat muun muassa Kaikkein pahin statement ja sen kasibittiriffit ja Lisää väriin chill out -meininki.
Chydessä on räppärinä ollut aina se jännä juttu, että hän kuulostaa lunkilta koko ajan. Välillä unohtaa miten haipakkaan mies pudottelee riimejään. Lyyrisesti Chyde on yksi Suomen parhaita sanojen ja tavujen pyörittelijöitä ja kääntelijöitä, vieden homman ajoittain onomatopoeettiselle tasolle. Hän tekee tämän tavalla, joka tuo mieleen funkkirumpalien tavan lyödä haamuiskuja virveliin.