CLOUDDEAD: Ten

Doseone, why? ja odd nosdam äänittävät kukin tahollaan jännittävää musiikkia, varsin erilaista kuin cLOUDDEAD-nimen suojissa. Jokainen Anticon-jäsen kuuluu tietoisesti tekevän rehellistä musiikkia, joka leimataan sen enempää erittelemättä ulkopuoliseksi ja taiteellisesti epäilyttäväksi. Heitä vihataan ja rakastetaan sen vuoksi, mutta myös huomattava julkisuus on samaa perua.

Anticon-liike on saanut alusta asti tuulta siipien alle verenhimoisilta kriitikoilta, jotka eivät ole ymmärtäneet tappaa maanvaivaa vaikenemalla. Nämä näennäisesti edistystä janoavat hip hop -natsit ovat kuitenkin perusluonteeltaan naurettavan konservatiivisia ja Anticonin kannalta korkeintaan katalyyttejä.

Ne, joille Ten on ensikosketus melodiseen cLOUDDEAD-ilmiöön, yllättynevät sikäli, että se ei kuulosta juurikaan teeskentelevältä tai itsetarkoituksellisen abstraktilta rakennelmalta vaan määrätietoiselta, seikkailunhaluiselta ja avoimelta. Se ei ole vieraantunut vaan sulkee sisäänsä peitellen aavemaisen kauniiseen, rauhallisesti lipuvaan harmoniseen äänimassaan ja vaivihkaa kääntyviin vaiheisiin.

Raukea kollaasi on epätodennäköinen mutta musiikillisesti järkeenkäypä yhdistelmä kantavia ääniä, ambientia, editoituja rumpuja, tarkkaavaisin äänenpainoin lausuttuja säkeitä, jotka laskeutuvat solistisuudesta yleisemmiksi elementeiksi. Harras pastoraalinen tunnelma ja viitteet muistuttavat läheisesti trioa miksannutta Boards Of Canadaa, uutta electroa ja avaruutta luovivia indie-yhtyeitä.

Hienovarainen Ten osoittautuu kiitolliseksi ja anteliaaksi näytteeksi Anticonin luovuudesta.