COAL CHAMBER: Dark Days

"One step forward, two steps back", rähisee Coal Chamberin vokalisti Dez Fafara kappaleessa One Step, eikä taida tajutakaan kuinka oikeassa on. Coal Chamber leimattiin Korn-klooniksi bändin julkaistessa nimettömän debyyttinsä viisi vuotta sitten, mutta levyn avausraita Loco sai uusmetallin ystävät pomppimaan tasajalkaa ympäri maailman aikana, jolloin ei tunnettu koko termiä nu metal. Provinssirockissa kesällä 1998 vieraillut ryhmä julkaisi syksyllä 1999 kokeellisen kakkosalbuminsa Chamber Music, jonka rohkeita ratkaisuja pomppumetalliin tottuneet diggarit kuitenkin vierastivat. Puoli miljoonaa kappaletta debyyttiään kotimaassaan Yhdysvalloissa myyneen yhtyeen myyntiluvut puolittuivat samalla kun kvartetti sai nähdä tulleensa syrjäytetyksi suosiossa Slipknotin, System Of A Downin ja Limp Bizkitin kaltaisten ryhmien myötä.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Coal Chamber palaa kolmannella albumillaan rytmisempään, monotonisempaan ja yksinkertaisempaan ilmaisuun. Avausraita Fiendissä on tehokas kertosäe, mutta levyn ehdottomaksi helmeksi nousee Something Told Me, joka groovaa vastustamattomasti eteenpäin Fafaran kruunatessa kappaleen maanisella tulkinnallaan.

Valitettavasti muu albumi ei yllä samalle tasolle. Koska Dark Daysin kappaleet on rakennettu yksinkertaisten ja monotonisten riffien sekä rytmien ympärille ja kertosäkeissä hoetaan samaa fraasia kyllästymiseen saakka, alkaa levy hyvistä hetkistään huolimatta toistaa itseään hyvin nopeasti. One Stepin lause jatkuu "three steps forward, go", mutta edelläkävijäksi Coal Chamberia ei voi hyvällä tahdollakaan laskea. Ellei lauseella tarkoiteta kävelemistä hautaan, sillä viimeisten tietojen mukaan ryhmä on hajoamispisteessä.