CORNELIUS: Sensuous

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kakarat käyvät kuumina j-rockin perään, mutta Corneliuksesta he eivät ole kuulleet mitään. Joskus kymmenen vuotta sitten Cornelius (Keigo Oyamada) kuitenkin oli kansainvälisen hipsteribarometrin kuumin nimi. Sitten hän eksyi studioonsa tai remix-metsään.

Arvio

CORNELIUS
Sensuous
Warner

Kakarat käyvät kuumina j-rockin perään, mutta Corneliuksesta he eivät ole kuulleet mitään. Joskus kymmenen vuotta sitten Cornelius (Keigo Oyamada) kuitenkin oli kansainvälisen hipsteribarometrin kuumin nimi. Sitten hän eksyi studioonsa tai remix-metsään.

Leikkaamalla ja liimaamalla voi syntyä vaikka millaista taidetta. Toiveet Corneliuksen uuden levynkin suhteen olivat korkealla, sillä ihan turhaan ei hänestä keskusteltaessa ole kaivettu esiin Beckin ja Brian Wilsonin kaltaisten auteurien nimiä. Tällä kertaa japanilaisen poparkkitehdin rakennelmat eivät kuitenkaan ole asumiskelpoisia. Kulmista tuulee sisään ja lattiakin viettää.

Oli tekijä kuinka innovatiivinen tai oivaltava tahansa, ei hänen taidoillaan ole paljonkaan arvoa popmusiikin pelikentällä, jos tuloksena on Sensuosin kaltainen levy. Sen soundillisena lähtökohtana lienee 80-luvun amerikkalainen keskitien rock, josta ei kuitenkaan ole jäljellä muuta kuin ääni. Melodioista ei kannata puhua ja sävellysmetodina on kaiketi käytetty jotain Brian Enon keksimien Oblique Strategies -korttien johdannaista. Aluksi lopputulos vaikuttaa kiinnostavalta, mutta koskaan se ei järjesty. 

Lisää luettavaa