COUNTING CROWS: This Desert Life

Arvio julkaistu Soundissa 11/1999.
Kirjoittanut: Alex Nieminen.
Pidän Counting Crowsin kumpaakin aikaisempaa levyä, niin August And Everything Afteria kuin sitä seurannutta Recovering The Satellitesia, erinomaisina, joskin keskenään hyvin erilaisina albumeina.

Arvio

COUNTING CROWS
This Desert Life
Geffen

Pidän Counting Crowsin kumpaakin aikaisempaa levyä, niin August And Everything Afteria kuin sitä seurannutta Recovering The Satellitesia, erinomaisina, joskin keskenään hyvin erilaisina albumeina. Siinä missä T-Bone Burnettin hienosti tuottama August And Everything After heijasti bändin livejuuria ja sisälsi monet suosikkibiisini, oli Recovering The Satellites monella tavalla ehyempi, vaikkakin synkempi kokonaisuus.
Uuden This Desert Lifen voisi kiteyttää pitävän sisällään molempien levyjen parhaat puolet – ilman Recovering The Satellitesin tuskaa. Se on bändin esikoisen tapaan orgaaninen ja hengittävä, mutta myös selvästi bändin ehyin kokonaisuus. Sillä on myös joukko bändin tähänastisen historian parhaita biisejä.
Counting Crowsia on aina pidetty ensisijaisesti livebändinä. Se ja yllämainittu orgaanisuus tulevat ilmi heti levyn ensimetreillä, kahden yhteenliimatun "studioliven" muodossa. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Hangingaround on selkeä Mr. Jonesin seuraaja, kun taas yli kuusiminuuttinen Mrs. Potter's Lullaby muistuttaa niin Van Morrisonista kuin Bob Dylanistakin. Alun rallatuksen rauhoittaa valssinomainen Amy Hit The Atmosphere, joka yhdessä raa'aksi riisutun Colorblindin ja Speedwayn kanssa edustaa levyn harvoja rauhallisempia hetkiä.
This Desert Lifen kaksi ehdotonta kohokohtaa ovat hienolla viulusovituksella maustettu All My Friends (joka viitannee peräkkäin kahden Frendit -tv-sarjan näyttelijän kanssa seurustelleen laulaja Adam Duritzin "vaikeaan henkilökohtaiseeen ongelmaan") sekä potentiaalinen vuoden-nolo-singalong -finalisti I Wish I Was A Girl, joka on paitsi tyypillinen Counting Crows -melankoliakailotus, myös yksi toimivimmista rockpuolen vocoder -kokeiluista.
Myös loput levyn biiseistä täyttävät paikkansa albumilla. Four Days ja High Life ovat harvoja, ehyitä muistutuksia Recovering The Satellitesin rankemmasta linjasta. Levyn päättävä St. Robinson In His Cadillac Dream sulkee ympyrän levyn alun kanssa. Se on ilmava Counting Corws -roadmovie kuudessa minuutissa. Upea biisi!
Suosikkibändini paras levy. Tähän mennessä.

Lisää luettavaa