COUNTING CROWS: Hard Candy

Vuonna 1993 August And Everything After -albumilla menestyksekkäästi debytoinut Counting Crows on saanut valmiiksi neljännen laulukokoelmansa. Ja nimenomaan lauluista sinänsä melko värittömästi tulkitsevan Adam Duritzin johtamassa orkesterissa on kyse. Duritz on huolellisena biisintekijänä vanhan koulukunnan edustaja, jonka töiden pohjimmaista americanaa eivät mitkään trendit heiluttele.

Hard Candyllä Counting Crows on hakenut luomisprosessiinsa vaihtelua "turvautumalla" ensimmäistä kertaa kahteen tuottajaan, jotka tulevat jossain määrin eri maailmoista. Luotettavaa veteraanipolvea edustavan ja muun muassa U2n kaltaisten mammuttien kanssa työskentelemään tottuneen Steve Lillywhiten lisäksi osa albumin raidoista on työstetty lähinnä Whiskeytownin ja Ryan Adamsin levyiltä tutun, spontaanimpaan työtapaan luottavan toisen polven tuottaja Ethan Johnsin ohjauksessa. Albumin laulusolistivieraina kuullaan puolestaan Sheryl Crowta ja Adam Duritzille vastapalveluksen tekevää Ryan Adamsia.

Counting Crows on tietyllä tavalla jähmeäliikkeinen, aikuisen rockin keskitietä rakastava yhtye, joka vaikutelma korostuu Adam Duritzin tarinoiden edetessä useimmiten tasaisen keskitempoisina. Soitannollinen revittely tai isolla energialla rockaaminen eivät lukeudu yhtyeen intohimoihin.

Albumin nimiraita Hard Candy kulkee tutunoloisen pianon helähdellessä kuin Bruce Springsteenin kahdella ensimmäisellä albumilla – ennen Born To Runin kolisevan soundin löytymistä. American Girls on sekin todellista peruskamaa sähköisestä sitaristaan huolimatta. Kastanjettien kilahtelu siivittää myös Miamia Springsteenin suuntaan ja sinänsä tavanomaisella popraidalla New Frontier yhtye todistaa kykenevänsä hieman ripeämpäänkin musisointiin. Carriage on kaunis akustisvoittoinen esitys, jonka trumpettisooloon Adam Duritz on saanut idean Elvis Costellon Shipbuildingistä. Hard Candyn kolme viimeistä virallista makeista ovat bluesrockinen Up All Night (Frankie Miller Goes To Hollywood), tyylikäs balladi Holiday In Spain ja country & westerninen 4 White Stallions.

Kaikella kunnioituksella Adam Duritzin lauluntekijätaitoja kohtaan Hard Candyn paras biisi on sittenkin piiloraidaksi jätetty koneistettu versio Joni Mitchellin Big Yellow Taxista.