Umpiamerikkalainen Counting Crows antoi Saturday Nights & Sunday Mornings -albumilla (2008) keskitempoisesti folkrockista ammentavien laulujen ylivallan hieman murtua. Rockpitoisuuden lisääntyminen jatkuu uudella levyllä, vaikka käsittelyssä ovatkin muiden kirjoittamat biisit.
Bändien tarvitessa lomaa niin uhkaava unohdus kuin pankkitilien ehtyminenkin pyritään yleensä torjumaan kokoelmalevyllä. Counting Crows on perusstrategiasta poiketen ottanut kesälomallaan rennosti versioimalla levyllisen omia suosikkikappaleitaan.
Underwater Sunshinen perusteella lomailu on onnistunut kohtuullisen hyvin, sillä albumi on myönteinen yllätys. Tulkittavina on lukuisia epätodennäköisiä raitoja artisteilta, joita ei Counting Crowsin aiempia levyjä kuuntelemalla arvaisi sille tärkeiksi. Lopputulokseen on lisäksi jätetty karheutta, joka ei ole koskaan ollut yhtyeen musiikin päällimmäinen piirre.
The Romany Ryen Untitled (Love Song) alkaa rupisine sähkökitaroineen kuin johdatuksena Neil Youngin albumiin. Voimapopin mestariyhtye Teenage Fanclubin Start Again, Facesin Ooh La La ja Travisin Coming Around ovat levyn odottamattomimpia valintoja. Fairport Conventionin Meet On The Ledgen ja Gram Parsonsin Return Of The Grevious Angelin mukanaoloa ei sitä vastoin tarvitse ihmetellä.
Kaikesta päätellen täydestä sydämestä tehdyn välityön päätöskaksikko, Bob Dylanin You Ain’t Going Nowhere ja Big Starin The Ballad Of El Goodo, sitoo Underwater Sunshinen tyylikkäästi Counting Crowsille synnynnäiseen amerikkalaiseen traditioon.