Erittäin viileän The DFA -duon vähemmän tunnettu puolisko Tim Goldsworthy on värvätty tuottamaan ja miksaaman australialaisen Cut Copyn toinen albumi. Mitään mullistavaa ei kuitenkaan ole tapahtunut laulaja Dan Whitfordin jälkeä olleeseen Bright Like Neon Love -esikoiseen (2004) nähden. Electropopin valtatiellä yhä ajellaan.
Suurin osa albumin kappaleista on tarttuvia koukkuja pullollaan, mutta päällimmäisenä on silti tunne, että tämä kaikki on kovin höttöistä hattaraa ilman sen kummempaa substanssia. Levyllä vallitsee mukavan kesäinen tunnelma, eivätkä lyriikat tuo lauluihin lisää painoa. Kokonaisuus on aikamoinen hybridi 80-lukulaista ilmaisua. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa Lights And Music, jonka a-osa on melodialtaan alkuaikojen kepeää Depeche Modea, kertosäe kehnoa kasarieurodiscoa ja loppuun livautetaan vielä hieman Barney Sumnerista muistuttavaa kitarointia.
Raitojen nivoutuminen toisiinsa erilaisilla äänikudelmilla toimii mukavasti ja luo levylle yhtenäisyyden tunnetta. Mukana on myös useampi noin minuutin mittainen instrumentaalikappale ja ne tuntuvatkin paljon mielenkiintoisimmilta kuin levyn melko perinteisiin sointukiertoihin pohjautuvat poplaulut.
In Ghost Coloursin kuunneltuaan tekee mieli tarttua johonkin venäläisen kirjallisuuden raskassoutuisemmasta päästä olevaan teokseen. Sen verran kepeän olon levy saa aikaiseksi.