DASHING WAVES: Rockers International

Arvio julkaistu Soundissa 08/2003.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Missä puskassa lienen päätäni pitänyt, kun en ollut kuullut Dashing Wavesista mitään ennen kuin sain käsiini tämän albumin? Vai onko kyse vain siitä, että kvartettia suuremmat uudet stadilaisbändit keikkailevat kovin harvakseltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella?

Arvio

DASHING WAVES
Rockers International
Fried

Missä puskassa lienen päätäni pitänyt, kun en ollut kuullut Dashing Wavesista mitään ennen kuin sain käsiini tämän albumin? Vai onko kyse vain siitä, että kvartettia suuremmat uudet stadilaisbändit keikkailevat kovin harvakseltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Niin tai noin, Rockers International on niin vankka levytys, että yhdeksänpäinenkin yhtye pitäisi saada liikkumaan maakuntiin. Levyllä peruskokoonpano täydentää vielä liuta puhaltajia ja perkussionisti.

Bändin juuret risteilevät 70-luvun jamaikalaisesta roots-musiikissa kohti läntistä Afrikkaa ja Euroopan monikulttuurisia musiikkikeskuksia, jollaiseksi Helsinkikin on toivottavasti kehittymässä. Taustalla häämöttävät Manu Chaon globaali rytmisoppa ja profeetta Marleyn rento julistus. Varsinkin bändin naisväki (kosketinsoittaja Helmi Saksala sekä taustoja laulava I-Two´s-kaksikko) svengaavat Marleyn hengessä. Kongolais-suomalainen Che Kalupala laulaa vuoroin englanniksi ja ranskaksi. Jälkimmäinen tuntuu notkeammalta, ehkäpä siksi, että ranskankielinen maailmanreggae kuulostaa kieltä ymmärtämättömän korvissa aina seksikkäältä ja kansojen välistä ymmärrystä edistävältä. David & Goljat ja Dis Moi erottuvat joukosta ensimmäisinä. Ilmeisin hitti on kuitenkin napakka Fire, jossa on ainesta radion soittolistoille ja keikkojen kohokohdaksi.

Sangen mukavaa, että tällainen levy on olemassa. Älkää antako valjun kannen hämätä. Musiikissa riittää elämää ja värejä senkin edestä. 

Lisää luettavaa