Ibusal ja Lobo valloittivat Everestin aika ad hoc -pohjalta ja jopa tajunnanvirtaisesti. Ainakin visuaalisesti. Kannattaa hakea video YouTubesta. Olympos on sitten astetta suunnitelmallisemman oloinen ja ehkä vähemmän kollaasimainen.
Jenkkien etelän hitaanpuoleinen ja hikinen fiilis dominoi levyä. Morfiinipohjaisen yskänlääkkeen estetiikkaa tihkuu laulu- ja räppihokemien prosessoinnista. Biitit ovat tarpeeksi hitaita, ja ajoittaiset double timet toimivat todella tiukasti. Jos kotimaisia kaikuja mietitään, niin ehkä Ceebrolistics / Roope K sieltä jostain välillä pilkistelee, mutta kyllä tämä on aika amerikkalaisen kuuloinen levy.
Parhaiten ihon alle on jostain syystä ryöminyt Luotolle pt. II, joka on käytännössä kunnianosoitus Luottokunnalle, jota ilman ei voisi maksaa törkeätä kymmenen euron hintaa sämpylästä tai yömyöhään ostetusta G&T:stä.
Onko Gasellit Suomen Wu-Tang Clan? Tuleeko sieltä vielä montakin sooloa? Kuka on seuraava? Keistä tulee porukan Rae ja Ghost? Kenellä on viisivuotissuunnitelma?