Tiukan paluun uudelle vuosituhannelle tehneestä Steely Danista aikalisän ottanut Donald Fagen ei ole vuosien saatossa juurikaan joutunut reseptejään muuttamaan. Niin läheistä sukua yhdessä Walter Beckerin kanssa tehdyille bändituotoksille on laulaja-kosketinsoittajan uutukainen, että eroa tuskin huomaa tarkistamatta levynkantta. Morph The Cat tarjoilee vähän yllätyksiä, onneksi ei kuitenkaan laadun kustannuksella.
Pop-, funk- ja soulrytmeissä soljuvat sisäsiistit jazzharmoniat ovat yhä mitä mainioin – ja kummallisin – vastapaino sopivasti nyrjähtäneille sanoituksille. Vaikka Fagenin kynänkärki ei enää syljekään yhtä ilkikurisia riimejä kuin ennen, loistavat tavanomaisimmat laulunaiheet nytkin poissaolollaan.
Niin hyvin kuin Morph The Catin musiikki voisikin sopia heinäkuisen Kirjurinluodon helteeseen, harva insinööri tuskin tajuaisi artistin kuviteltua keskustelua Ray Charlesin haamun kanssa. Levyn parhaimmistoon kuuluva, yliletkeä Security Joan taas saa niinkin jännittävän tapahtuman kuin lentokentän turvatarkistuksen tihkumaan erotiikkaa. Selkeimmilläänkin Fagenin tarinat käsittelevät olemassa olemattomia yhtyeitä ja vastarakastuneiden todellisuuspakoa. Niin notkeasti kuitenkin, ettei äkkimakeaan sorruta kuin muutaman yökerhosoinnun verran.
Puntarin toisella puolella kiikkuva musiikillinen ja tekninen osaaminen on vähintään yhtä painavaa tavaraa kuin Fagenin tekstit ovat keskivertoa erikoisempia. Tilutteluun tai pätemiseen näin kovat soittajat eivät silti haksahda. Tämä New Yorkin osaavimmista sessiomuusikoista koottu ryhmä tuomitaan varmasti useammankin rokkipoliisin toimesta liian steriiliksi. Asian laita on kaikesta huolimatta niin, ettei näin hienovaraisia ja täyteläisiä sointupohjia kuule rock- ja popkontekstissa juuri lainkaan – vaikka media kuinka mainostaisi nu-souliksi tai acid jazziksi. Harmittavampaa on, ettei tästä paketista löydy sanallakaan tietoa, kuka vastaa esimerkiksi levyn veikeistä puhallinsovituksista.
Niin paljon Donald Fagenilta Morph The Cat kuulostaa, ettei sen kansissa myöskään ole edes vaivauduttu mainitsemaan kenen säveltämiä tai sanoittamia kappaleet ovat. Ne, jotka ovat Steely Daninsa kuunnelleet, tietävät mistä on kyse. Levyllä ei ole mitään yhtä merkittävää kuin Steely Danin parhailla, mutta aika pirun maukasta musiikkia silti.