Sääliksi käy näitä ihmistaimia. Tanskalaisen Dúnén jäsenten keski-ikä on vasta 18 vuotta, mutta stadikoiden uuttera kiertäminen Foo Fightersin, Musen ja Fall Out Boyn kaltaisten konglomeraattien kanssa tuntuu vetelöittäneen juuttinuorten musiikin rasvanahkaiseksi nostalgiarokiksi.
Yhtyeen (sanan ”bändi” käyttö tuntuisi liialta irrottelulta) toinen levy Enter Metropolis on likimain yhtä nuorekas kokonaisuus kuin asuntolaina. Tämä musiikki ei murkun kammiosta kantautuessaan aiheuta vanhemmille päänpuistatuksia, vaan saa ”porukat” polkemaan reinojaan rytmikkäästi: ”Kuuletkos! Ei ole meno tahi meininki muuttunut!”
Dúne ei kaihda härskejäkään konsteja: mureat stadionkitarat, F-14-hävittäjän lailla ilmaa halkovat kosketinsoundit ja äitelä melodraamamarinadi tihkuttavat vääjäämättä mieleen 80-luvun musiikkikuvaston kuohkeat kampaukset ja leveät haara-asennot, vaikka Dúnéssa nykyaikaisempia vivahteitakin toki on. Lopussa vähän äidytään emoiksi, mutta ilman Disco Ensemblen kiihottavaa mekkalointia.
Ikävintä tässä harvinaisen mitäänsanomattomassa levyssä on, että paikoin se on muuttua irvikuvaksi ruotsalaisen Broder Danielin Cruel Town -albumista. Mikä tahaton solvaus kylmän tehokkaissa betoniasuntokannoissa siinnyttä skandinaavista nuoruudenkaipuuta kohtaan!