White Wizzard -kierrätyshevibändistä versonut, losangelesilainen eeppis-melodinen progehevikvartetti Witherfall aiheutti End Of Time -sinkullaan kuhinaa alan harrastajien keskuudessa loppuvuodesta 2016. Tulokas vertaa itseään röyhkeästi genren klassikkobändeihin, kuten Crimson Gloryyn ja Nevermoreen. Vaikka se hullulta kuulostaakin, esikoisalbumi Nocturnes And Requiems oikeuttaa rinnastukset. Verrokeiksi kävisi muitakin legendoja; etnosävyinen, osin akustinen kitara-akrobatia tuo mieleen Cacophonyn, tunnelma ja kitarasoundit King Diamondin ja eeppisyys puolestaan Iron Maidenin Powerslaven. Lisätään pakettiin vielä veret pysäyttävä solisti, niin päästään Witherfallin reseptin ytimeen.
Joseph Michaelilla piisaa äänialaa. Miellyttävän baritonilaulamisen ohessa mestarin kirkunat lähtevät sellaisella voimalla ja säröllä, että jos ei Witherfallista leipä irtoa, ukko voi lähteä hanttihommiin vaikkapa auton murtohälyttimeksi.
Albumi ei avaudu helposti, mutta kärsivälliselle 80- ja 90-luvun progehevin diggarille Nocturnes And Requiemsin 6-9-minuuttiset, polveilevat ja moniosaiset eepokset voivat paljastua vuoden yllätykseksi.