Artistin X levyn vertaaminen artistin Y levyyn on usein aika hedelmätöntä touhua, mutta joskus on pakko. Eevil Stöön uusi, Suomen listaykköseksi yllättäen lävähtänyt Fuck Vivaldi vertautuu pakolla DJ Kridlokkin debyyttiin, koska tätä Memphis-soundia ei kauheasti Suomessa viljellä.
Siitä huolimatta, että Stöön levy on lihaksikkaaseen ja kompaktiin amerikanpitbullterrieriä muistuttavaan UG-Soloon verrattuna vähän pitkä ja tyhjäkäyntiin taipuva, löytyy Fuck Vivaldilta useita täysosumabiisejä. Kumme kuollaan on hienon eeppinen raita ja käsittelee vaihteeksi Stöön tunteita, joita maailma ei aina ota huomioon koska matafakin Eevil Stöö on niin gnxsta. Tai näin ainakin parin tahdin verran. Loppupeleissä kyse on kuitenkin siitä, että Stöön paska kuuluu klubeille ja sinun paskasi vessaan. Musiikillisesti biisi on täysosuma.
Myös Kriippaa yös on Oopperan kummitus -introineen täyttä tavaraa. Hienot glissandobassojyrinät räjäyttävät pään. Jazzahtava Devinin näkönen dude tuo mukavaa vaihtelua. Ja jälleen kerran Roope on tehnyt murhaavan basson. Tämä on ehkä vuoden 2012 paras synabasso maailmassa.
70-minuuttinen levy toki toimii iPod-aikana paremmin kuin ennen. Nyt sitä voi pitää Rax-buffettina, josta valikoidaan kulutukseen ne rasvaisimmat palat.