Toistakymmentä vuotta pakertanut kanadalaisryhmä pistää pahaan tilanteeseen. Toisaalta Eidolon vyöryttää niskaan thrashin, power metallin, progemetallin, speedin ja muutaman muun metallin lajityypin piirteitä kerta kaikkiaan hengästyttävällä tavalla. Yhtyeen levy läpsii kasvoille joka puolelta, ja sivallukset ovat kipakoita. Melodioissa norjasti polkeva yhtye etsii reittejä, joille omaperäisyys on piiloutunut, mutta silti yhtye ymmärtää perinteisempien ratkaisuiden päälle, eikä niistä silti pidä puuttuman voimaa.
Toisaalta, vaikka Eidolonin vaikutteet ovat kaikkialla, ne ovat tunnistettavissa. Deja vu -ilmiö vaanii useiden riffien ja melodiakulkujen keskellä ja bändi tuntuu poukkoilevan puoleen jos toiseenkin. Lisäksi Eidolon lataa sävellyksensä jo liian täyteen, aivan kuin tarkoituksena olisi hukuttaa viaton kuulijaparka nuottien hyökyaaltoon.
Silti jossain piilee toivon kipinä. Olkoonkin Ghost World tunnelmavarkaus King Diamondilta, sävellyksessä on jotakin perin osuvaa. Astral Flightin melodiakuvio puolestaan liimaa verkkoonsa lähtemättömästi.