Fusion oli kappale Eileran Precious Moment -ep:llä (2005), jolla hieman jo valotettiin suomalaisvahvisteisen ranskalaisduon musiikillista ajatusta. Sama kappale löytyy tältäkin levyltä. Se on modernin metallin keinoin toteutettu balladi, jossa on oma annoksensa kelttiläistä kansanmusiikkia ja elektronisia kuorrutteita. Konsepti on jättänyt varaa liikehdinnälle, sillä samalta pohjalta rakennettu kokopitkä on itseasiassa vain kymmenen keskenään erilaista kappaletta.
Eileran suurin vahvuus on se, että bändin nimeä kantava neitokainen on laulajana ilmiömäinen. Hänen äänessään on samaa viehkoa omituisuutta kuin – paremman esimerkin puutteessa – Tori Amoksella, ja kahden vuoden kehitys tulkinnan lujuudessa on kuronut tunnetumpien nimien etumatkaa melkoisesti. Kärjistäen voisi sanoa, että Fusion kannattaa ostaa jo kuullakseen Eileran laulavan.
Itse toteutus kuitenkin rönsyilee liikaa muodostaakseen mitään hahmotettavia kokonaisuuksia. Sinänsä upeat musiikilliset ideat jäävät irrallisiksi, ja kun laulusovituksistakin on hyvin vaikea löytää sitä kirkkainta punaista lankaa, levyltä huomaakin yhtäkkiä kuuntelevansa vain yksiä ja samoja kappaleita. Itse jäin jumiin kahteen viimeiseen.