ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Zoom

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2001.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Pitkään syrjässä pysytellyt Jeff Lynne on viimein valjastanut pop-mestarillisuutensa uuteen ELO-muottiin. Jälki ei tuota pettymystä, joskaan aivan kaikkia vanhojen ELO-levyjen tuoteselosteiden kriteerejä ei täytetä.

Arvio

ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA
Zoom
Epic

Pitkään syrjässä pysytellyt Jeff Lynne on viimein valjastanut pop-mestarillisuutensa uuteen ELO-muottiin. Jälki ei tuota pettymystä, joskaan aivan kaikkia vanhojen ELO-levyjen tuoteselosteiden kriteerejä ei täytetä. Orchestra-osuutta ei ole Zoomilla viety niin pitkälle kuin monilla ELO-klassikoilla ja toinen puuttuva elementti on Bev Bevanin raskaskätinen rummutus. Lynne on enimmäkseen istunut itse patterin takana ja hoitanut muutkin instrumentit. Zoom -albumin yleissoundi onkin välillä lähempänä Lynnen vuoden 1990 Armchair Theatre -sooloa kuin vanhoja ELO-levyjä. On helppo kuvitella, että ELO-nimeen on päädytty markkinoinnillisista syistä.
Pääasia on kuitenkin, että Lynnen kultainen poptatsi on edelleen tallella. Hivelevän melankolista ELO-soundia kuullaan Moment In Paradisessa ja Just For Lovessa joka voisi olla peräisin 70-luvun puolivälin kultakaudelta. Samaan sarjaan kuuluu A Long Time Gone, jota koristaa George Harrisonin hillitty slide. Lonesome Lullabyen kertosäe on täyteläisyydessään mykistävä. Lynnen ikiviehtymys vanhaan rock and rolliin paistaa läpi State Of Mindissa ja Easy Moneyssa, mutta rock-elementtien ohella chorukset ovat silkkaa ELO:a. Lynnen laaja-alaisesta poptuntemuksesta kertoo In My Own Time, joka on kuin kunnianosoitus sotaa edeltävän ajan popmusiikille.
Kappaleet on onnistuttu tiivistämään klassiseen kolmen minuutin mittaan. Lynnen mestarillisuudesta kertoo, että niissä ei ole myöskään mitään turhaa. Vanha mestari on puhunut. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa