Vaikka äkkipäin tuntuu kaukaa haetulta sovittaa Tauno Paloa ja Ansa Ikosta samaan lauseeseen vaikkapa De La Soulin sekä Arrested Developmentin ja Bob Marleyn kanssa, yhdistelee yllättävän moni tekijä tänään perisuomalaista heinälato- tai ainakin ”kesämökki järven rannalla” -romantiikkaa sekä leutoon rappiin että reggaen rytmeihin. Tässä joukossa seisoo myös viime vuoden lopulla pääkaupunkiseudulla perustettu Elokuu.
Kun tuottaja Jonas W. Karlssonin rinnalla rapin puolesta puhuu Juno ja reggaen lippua liehuttaa Nopsajalka, tuloksista saadaan samaan aikaan sekä kaupallisesti tehokkaita että sisällöllisesti vakuuttavia: Soutaa huopaa osoittautui parissa kuukaudessa melkoiseksi korvamadoksi, jota epäilemättä tullaan hoilaamaan ennen seuraavia lumia aika monessa niemessä, notkossa ja saarelmassa. Kepeästi rullaavan takapotkuiskelmän nostalgiavetoisessa voimassa on jotain melkein hurmoksellista, etenkin jos sitä peilaa meillä tyypilliseksi käyneeseen ja radiot ajaksi vallanneeseen, särökitarakertosäkeisiin luottavaan ahdistuneeseen jynkytykseen.
Elokuu niittää taitavasti sitä hyvään fiilikseen perustuvan käyttömusan satoa, jonka kylvötyöt avasi vuonna 2006 Valvomon Mikä kesä ja jota viime vuonna lannoitti Jukka Pojan Silkkii.