ESCAPE THE FATE: Escape The Fate

Arvio julkaistu Soundissa 12/2010.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Emohenkisen poikabändin julkikuva ja pahojen poikien maine. Kajalikyyneliä ei tarvitse maalata silmäkulmaan ainakaan siitä syystä, että kukaan ei noteeraa, sillä tuolla yhdistelmällä huomio on taattu.

Arvio

ESCAPE THE FATE
Escape The Fate
DGC

Emohenkisen poikabändin julkikuva ja pahojen poikien maine. Kajalikyyneliä ei tarvitse maalata silmäkulmaan ainakaan siitä syystä, että kukaan ei noteeraa, sillä tuolla yhdistelmällä huomio on taattu. Hyvän vastaanoton saaneen Dying Is Your Latest Fashionin (2006) jälkeen laulaja Ronnie Radke tuomittiin kuolemantuottamuksesta ja huumerikoksista. Radken korvannut Craig Mabbitt hoitaa tonttinsa pirun hyvin ja on ainakin toistaiseksi pysynyt lain tällä puolen.

Bändin mukaan nimetty kolmoslevy koostuu emoryntäilystä, rauhallisemmin pompottavasta materiaalista, metallilouhimisesta, kelpo sooloista ja kaiken ylle levittäytyvästä tarttuvuudesta, joka tuotetaan hempeillä laululinjoilla. Myös riffit tarttuvat, Escape The Fate on tähdännyt hittilevyyn. Eikä se kauaksi jää.

Kontrasti kovempien, Bullet For My Valentinen debyyttiä muistuttavien metalliviisujen ja Papa Roachista ja jopa Lostprophetsista kipinää ottavien takiasten välillä on melkoinen. Jossain häivähtää  avengedsevenfoldmainen melodia. Ääripäät mahtuvat helposti samalle kiekolle, sillä Escape The Fate osaa variaation. Myös biisijärjestys tukee vastakkain asettelevaa vaikutelmaa.

Uskottavuutta pitäisi pystyä keräämään, jos halutaan metallijannujenkin innostuvan. Toisaalta sillä ei ehkä ole niin väliä, koska tytöt lienevät jo mukana.

Lisää luettavaa