Levyarvio: Ilonpidosta jää jäljelle vain morkkis – Escape The Fate on kuin kotikaupunkinsa Las Vegas

Escape The Fate
Chemical Warfare
Better Noise

Lasvegaslainen Escape The Fate ottaa seitsemännellä levyllään kauniiseen käteen glam- ja sleaze rock -vaikutteensa ja sotkee ne metalcoren breakdowneihin sekä emorockin paatokseen kuin olisi vuosi 2007 ja MySpace-suosio häämöttäisi. Keittoon heitetään moderneja tuotantokikkoja, tanssilattioiden kuumimpia biittejä sekä äärimmäisen miellyttäviä pop-kertsejä, joista ainakin levyn kaikki kolme videosinkkua sekä muutama muu etenevät yhdellä ja samalla, maailman tunnetuimmalla neljän soinnun kierrolla – tsekkaa Youtubesta opetusvideo ja tee perässä!

Sävellyksiltään tämä nevadalaisen auringon pehmentämä albumi ei yllä kovinkaan korkeisiin sfääreihin. Raskaasti souteleva nimikappale (ei sukua Slayerille) on kaunista melodiaansa myöten mainio ja myös vilpittömän oloinen – tällaisia kun saisi levyllisen näiden joka suuntaan kurkottelevien pastissien sijaan. Hilpeästi nimetty Hand Grenade toimii energisyydessään myös kohtalaisesti.

Kuin kotikaupunkinsa, Escape The Fate on muovinen, eksessiivinen, substanssiton, linjaton ja räikeä. Yhden huuruisen illan ajan bändin maailmaan voi hyvinvoinnistaan välittämättä harhautua, mutta seuraavana aamuna jäljellä on vain velkaa ja kaamea morkkis.