Tukholmalaistrio Eskobar pukee laulaja-lauluntekijänsä Daniel Bellqvistin kirjoittamat kappaleet raikkaan poppiseen mutta samalla melko alakuloiseen asuun. Etenkin albumin alkupuolen biisit ovat usein lähinnä feminiinisen kuuloisia kudelmia. Tietoisessa hauraudessaan laulut pysyttelevät turvallisen välimatkan päässä rockiin kliseisesti mielletystä miehisestä aggressiivisuudesta.
Daniel Bellqvistin laulu on ohutta kuin A-Han Morten Harketilla ja parilla raidalla Eskobarin kitaroissa soi Chris Isaakille tavaramerkkinen heleys. Violencellä ja Under These Starsilla Eskobar kuitenkaan lisää voimankäyttöään pysyttäytyen silti kohtuuden rajoissa. Singleraita Love Strikes soi kuin ruotsalainen vastine meidän Discollemme ja Teleksillemme. Sudeilla rytmitetyn jazzisen Fly On The Wallin pianoa tapailee Bo Kaspers Orkesterin Mats Schubert, mikä kuvastaa osaltaan levyn kevyttä viihteellisyyttä.
A Thousand Last Chancesin perusteella Eskobar on ennen kaikkea kohtelias popyhtye, josta on vaikea sanoa sen enempää pahaa kuin erityisen hyvääkään sanaa. Eskobar on kuin kotimaansa – keskinkertainen ja turvallinen.
ESKOBAR: A Thousand Last Chances
Arvio julkaistu Soundissa 05/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Tukholmalaistrio Eskobar pukee laulaja-lauluntekijänsä Daniel Bellqvistin kirjoittamat kappaleet raikkaan poppiseen mutta samalla melko alakuloiseen asuun. Etenkin albumin alkupuolen biisit ovat usein lähinnä feminiinisen kuuloisia kudelmia.
Arvio
ESKOBAR
A Thousand Last Chances
V2
A Thousand Last Chances
V2