Soundin verkkosivulla käytiin pientä debattia aiheesta Suomi vastaan Ruotsi. Keskustelun lähtökohtana olivat maissa vierailevat artistit kaamoksen ydinkuukausina. Saman hämmästelevän miksi-kysymyksen voisi asettaa, kun tarkastelee maiden naispuolisia lauluntekijöitä. Kulttuureissa on selkeitä eroja ja ehkä sillä voi selittää myös sen, miksi Ruotsista löytyy enemmän tasokkaita ja ajankohtaisia naisartisteja.
Eva Dahlgrenin 30-vuotiselle työlle on löytynyt jatkajia, eikä Petroleum och tång anna viitteitä siitä, että hän olisi vielä viimeistä lauluaan kirjoittanut. Siinä missä parin vuoden takainen Snö toi hieman mieleen Aimee Mann -tyylisen harmonisen popin, uudelle levylle on valikoitunut moninaisempaa materiaalia. Omimmillaan Dahlgren tuntuu olevan kuitenkin balladeissa. Parasta antia tällä kertaa on pianosäesteinen ja jousilla terästetty hauras Ingen är som jag. Eva Dahlgren viihtyy itsetutkiskelussa.
Vaikka Petroleum och tång palauttaa uskoa Södermalmin suuntaan, on Evalla Jag vill se min älskade komma från det vilda -levyn (1995) huippukuntoon vielä matkaa.