Kerran Roskildessa satuin keikalle, jossa Eva Dahlgren esitteli itsensä Pohjolan kauneimmaksi naiseksi. Sinällään osuvaa. Dahlgrenin 1980-luvun tuotantoa leimasi poikkeuksellisen voimakas ja itsetuntoinen ote.
Eva Dahlgren tekee yhä varsin kaunista ja kiinnostavaa musiikkia, joka on selkeästi tekijänsä näköistä. Mainio Så härlig är jorden aloittaa uuden Snö-levyn. Siinä, kuten muissakin lauluissa, on Dahlgrenille ominainen hyvä harmonia ja jännite.
Kiinnostavimmillaan laulujen rakenteet ovat kiehtovan kerrosteisia. Dahlgrenin seesteisten sävellyksien tuotannosta vastaa Bo Kaspers Orkesterista erkaantunut Lars Halapi, joka onnistuu korvaamaan Anders Glenmarkin maagisen ja hieman mahtipontisen kosketuksen varsin hyvin.
Vuonna 1987 levytetyn Ung och stolt -levyn päättävää Mitt liviä pidän Dahlgrenin uran huippuna, jossa herkästi tiivistyy 27-vuotiaan naisen sen hetkinen maailma. Lähes kahden vuosikymmenen ja usean levytyksen jälkeen parhaiden päivien kiihko on selkeästi tasoittunut. Nyt keski-ikäistynyt ja avioitunut Dahlgren fokusoi laulunsa aiheet juurtumiseen ja asettumiseen. Jos se ei ole rohkeaa, niin järkeenkäypää ainakin.