EVENFALL: Cumbersome

Evenfallin kolmen vuoden takainen debyytti Still In The Grey Dying oli vielä hyvin horjuva, black metallin ja goottimetallin välisellä muurilla vaikean oloisesti tasapainoileva kiekko. Sittemmin bändi on kohdannut miehistönvaihdoksia, joiden myötä tuoreen levyn linja vaikuttaa selkeästi mietitymmältä ja tarkkanäköisemmältä.

Cumberstonen black metal -vaikutteet ovat hämärtyneet reilusti, ja keskittyminen goottipuoleen on selkeästi järkevä ratkaisu. Blackia löytyy vielä miespuolisista lauluosuuksista, mutta onneksi Roberta Staccuneddun herkä enkelilaulu kohoaa päärooliin. Evenfall nimittäin kärsii edelleen ongelmasta, joka aiheutuu kahden täysin erilaisen äänen yhteensovittamisesta. Jomman kumman kun pitäisi olla selkeästi dominoivassa asemassa, jotta ei synny ristiriitaa ja kamppailua tilasta.

Italialaiset kuitenkin kompensoivat tilannetta biiseillään. Goottimetallissa on säilytetty tietty ankaruus, mutta loopit keventävät ja elävöittävät kappaleiden ilmettä juuri sopivasti. Biisit eivät ole elämää suurempia teoksia, mutta niissä on paljon kiinnostavia elementtejä. Parhaimmillaan Evenfall on selkeissä, hieman riisutuissa kappaleissa, joiden kärkeä edustaa Dogma. Oivallisena cover-valintana voi pitää Heroes Del Silencion loistavaa Entre Dos Tierrasia, joka toimii erittäin hyvin hieman raskaammallakin kädellä toteutettuna.

Evenfall on hyvä bändi, siitä ei pääse mihinkään. Kaikista lastentaudeista bändi ei ole vieläkään päässyt täysin eroon, ja siksi Cumbersome on hieman epätasainen kokonaisuus. Parhaimmillaan yhtye on onneksi erinomainen, eikä edes heikoimmillaan huono.