EVILSONS: Petas City Rockers

Nykypäivänä skalla ja reggaella on patukkapäisten puunhalaajien ja muiden haihattelevien tiitiäisten ansiosta niin huono maine, että Evilsonsin debyyttialbumi on positiivinen yllätys, vaikkei mitään järisyttävää tarjoakaan. Evilsonsilla on nitkuttelussaan mukana myös reipas annos punkkia. Skan ja punkin fuusioimisessa Petaksen pojilla on varsin samanlainen käsitys kuin The Clashilla muinoin ja pesäeroa 90-luvun niljakkaaseen lumilautaskahan kertyy tarpeeksi.

Nimestään huolimatta Evilsonsin ilmaisu ei ole kovin diabolista, vaan sovinnaisuuksien rajoissa kuljetaan. Rentoja halutaan olla vaikka sisällön kustannuksella. Enemmän kontrastia kaivattaisiin. Kokonaisuudesta edukseen hahmottuvia biisejä ei nouse esiin. Ja kun bändi ei kerran ihan hippiasenteella ole liikkeellä, niin aggressiivisempi lähestymistapa olisi tehnyt gutaa. Nyt rullataan vaivatta, mutta automaattiohjauksella.

Kyllähän näilläkin näytöillä keikalla maiharit nousee ja henkselit paukkuu. Vielä Evilsons on kuitenkin lähempänä kisällin kuin mestarin arvoa.