FALCONER: Falconer

Falconerin esikoinen nauhoitettiin sateisen marraskuun aikana. Marraskuu on kuitenkin sellainen kuukausi, joka lupaa parempaa: sateinen apeus alkaa väistyä, kun lumi tuo valoa, pakkanen kirpeyttä ja joulu mielihyvää. Tämän debyytin perusteella kaikki levyt pitäisi tehdä marraskuussa.
Falconerin heput kasvoivat aikuisiksi muissa bändeissä. Lopulta kypsyi uskallus tehdä juuri sellaista musiikkia, mistä itse pitää muotivirtauksista välittämättä. Tästä syystä Falconer on heti oikealla asialla, sen ei tarvitse hapuilla linjaa etsien ja temppuja kokeillen. Tämä kolmen ruman ruotsalaisen poppoo on parasta, mitä power-henkiselle ja 80-luvun heviä ihannoivalle suuntaukselle on tapahtunut vuosikausiin.
Hienous piilee siinä, että Falconer ei suinkaan ole pelkkää power metallia läpsyttävä liukuhihnailija. Sen juuret ovat syvemmällä, sillä se tuottaa jatkuvasti mielikuvia brittihevin uudesta aallosta 20 vuoden takaa. Biisejä maustetaan sopivasti myös kansanmusiikkikuljetuksilla ja kelpo sooloilla. Lisäksi laulu, joka vastaa kappaleiden päämelodioista, jurottaa matalammalla kuin power-bändeissä yleensä. Mielikuva liian korkealta ja teennäisen kovaa vetävästä tusinalaulannasta karistetaan heti alkuunsa. Falconer pieksää välillä laukkakomppista merirosvometallia vähät välittäen siitä, että koko tyylin voisi äkkiseltään väittää kuolleen kymmenen vuotta sitten. Otteen vaihtojen äänet kitarankaulalla on jätetty kuuluviin ja soundiin on saatu samalla huimasti elävyyttä. Soolokitara koluaa melodioitaan samalla kun rytmikitarat tukevat kulkua painavalla mutta taipuvaisella taustoittamisella. Kertosäkeetkin ovat arvossaan: niitä hoetaan monessa biisissä vähän väliä, mutta mallia muutellaan sopivasti ja tyhmän toiston tunne vältetään täydellisesti. Jäljelle jää vain holtiton tarttuvuus.
"Kääntäkää kokka kohti myrskyä", sanoo Falconer, "sillä on liian myöhäistä kääntyä takaisin". Alkuvuoden pommi, joka ei taatusti jää suutariksi.