FALCONER: The Sceptre Of Deception

Falconer on saanut kovasti kiitosta kansanmusiikkivaikutteiden soveltamisesta voimametalliin, mutta bändi tuntuu levy levyltä feidanneen ylistystä synnyttäneet vivahteet musiikistaan. Akustisia soittimia ei kannata odottaa kansanmusiikki mielessään, mutta melodiarakenteissa sentään vielä on pala "vanhojen hyvien aikojen" kukoistuksesta.

Liekö sillä vaikutusta musiikillisiin muutoksiin, että bändin alkuperäinen laulaja Mathias Blad sai siirtyä takavasemmalle, koska hänen työnsä teatterissa ja musikaalien parissa verotti aikaa bändiltä. Mathiaksen tilalle pestattiin Karl Göbel, joka on mies paikallaan. Jostain kumman syystä hän vain paljastaa äänensä parhaat piirteet vasta levyn nimiraidalla.

Falconerissa tapahtuneen kehityksen myötä yhtye on menettänyt reilusti omaperäisyyttään, jolle se ei ole löytänyt korvaavia uusia tuulia. Kuitenkin yhtye pystyy napakkuudellaan peittoamaan monet samassa sarjassa painivat yhtyeet, jotka eivät tähtää viimeisimpien teknisten kikkojen mukaan tuotettuun mahtipontiseen kaahaukseen. Kuten usein käy, kappaleet eivät aina kanna maanläheisesti toteutettuna, mutta Falconer koostuu sen verran kovista soittajista, että yhtye saa kappaleensa ylvääseen laukkaan ilman tuotannollisia hokkuspokkus-temppuja.

Ruotsalaisbändin kappaleiden tunnelataus jää rahtusen laimeaksi, milloin taas on helppo alkaa vertailla bändiä muihin. Hear Me Prayn ja perin lyhyeksi jäävän outron Child Of Innocencen kaltaisten sävelmien kohdalla silti rauhoittuu mielellään nauttimaan pieteetillä rakennetuista rikkaista kappaleista.