Falconer on kahdella edellisellä levyllään lisännyt ruotsin kielen osuutta sanoituksissaan ja nyt bändi menee kokonaan svenskalla. Veto on rohkea, sillä kielivalinta on jo herättänyt kritiikkiä. Toisaalta suomalais- ja ruotsalaisbändien äidinkielen käyttö vahvistaa pienten kielialueiden asemaa, ja ainakin perkeleen merkitys tunnetaan
keski-eurooppalaisilla areenoilla.
Kielivalinta ei ole ainoa rohkea veto. Bändi nimittäin on napsinut ruotsalaisia kansanmusiikkimelodioita ja sovittanut ne voimametallin muottiin. Yhtye on saanut tuottaja Andy LaRoquen valvonnassa aikaan tanakan levyn, jossa harmonioilla on merkittävä rooli. Falconerin soundi on paksua kuin terva.
Falconer ei ole juurikaan koristellut kappaleitaan. Kitara toki johdattelee melodioita, mutta bändi on jättänyt paljon tilaa laulajalleen Mathias Bladille, jonka pehmeä ääni soi kauniisti metallisen maton päällä.
Falconer on pystynyt säilyttämään modernissa metallisoundissaan alkuperäistä kansanmusiikkia kunnioittavan aitouden. Ilmeisesti kuitenkin kokeilu jää tähän yhteen levyyn ja seuraavalla bändi palaa omien traditioidensa pariin.