Jossain synkän ambientin, räkäisen sludgen, taiteellisen doomin ja punkahtavan blackmetallin välisellä rämeellä rämpivä Fleshpress raahautuu kohti upottavaa suonsilmää niin hitaasti, että ehtii soittaa 36-minuuttisella levyllä vain kolme biisiä.
Levyn nimi kuvaa musiikin välittämää tunnelmaa tarkasti. Happoisalta kuristumiskuolemalta kuulostavat teokset ovat ehdottoman vaikuttavia. Äärimusiikin ystäville ja muille avoimin mielin pimeyteen tuijottaville hyypiöille levyä uskaltaa suositella. Piinaavan kosminen hidastelu ja saatanallinen rääkyminen tuskin puhuttelevat Radio Rock -meininkiin tykästyneitä.
Fleshpress palkitsee kärsivällisen syventyjän. Noin kuuden minuutin välein kappaleissa nyrjähdellään odottamattomiin suuntiin. Surumielisesta laahustuksesta nousee nopea riffipyörre tai perkeleellinen kirkuna juuttuu painostavasti paikoilleen. Välillä rokataan vapauttavasti vanhan Xysman hengessä.
Alle kuusiminuuttinen Copper Eye on käänteissään hiukan nopeampi, mutta tehokkain esimerkki eeppisen hitaasta dynaamiikasta on levyn päättävä lp-puoliskon mittainen Oblivion Persistent.