Tämäpä mukava yllätys, vaikka itse asiassa Fleshtones ei ole koskaan lopettanut 1976 tapahtuneen starttinsa jälkeen. Pelkästään Yep Rocille neworkilaiset ovat tehneet viisi levyä ennen tätä. Wheel of Talent on kaikkiaan bändin 22. albumi.
Ja erittäin mukava kiekko onkin. Ei tässä varsinaisesti mitään uutta keksitä, mutta ei kelata väsyneesti kliseitäkään. Biiseissä on järjestään ideaa keskimääräistä enemmän. Niissä on myös pirusti sydäntä, lämpöä, huumoria ja, jumaliste, ihan lyhentämätöntä iloa. Lyhyesti sanoen, paikoin viulujen mehukkaasti maustama Wheel of Talent ammentaa vapautuneesti koko rock-historiasta eikä vain siitä, vaan myös myös Motownista, 50-luvun tyttöyhtyeistä ja muustakin mustasta musiikista. Juuri oikealla tavalla rosoista soundia ohjaa väärentämätön ymmärrys koko jatkumosta bluesista lähtien, vaikkei blues suoraan lopputuloksessa kuulukaan.
Kosketinsoittaja Peter Zaremba on edelleen päävokalisti ja myös alkuperäinen kitaristi Keith Streng, rumpali Bill Milhizer sekä viimeisenä 1990 mukaan tullut basisti Ken Fox laulavat. Fleshtones ei ole koskaan noussut listoille, mutta rakastaa rock’n’rollia sellaisella totaalisella intohimolla, että jos bändi ei mitenkään väräytä, niin vika on kuulijassa. Hän ei siinä tapauksessa täysin ymmärrä, mistä rokettirollissa on kysymys.