FREDDIE WADLING: Skillingtryck och Mordballader

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Maistuisiko levyllinen ruotsalaisia kansanlauluja?

Arvio

FREDDIE WADLING
Skillingtryck och Mordballader
MNW

Maistuisiko levyllinen ruotsalaisia kansanlauluja? Ajatus on lähes puistattava. 1970-luvun punkista matkaan lähtenyt ja muun muassa Leather Nunin ja Fläskkvartetin jäsenenä ruotsalaiseksi kulttihahmoksi kasvanut Freddie Wadling kehittää kuitenkin arveluttavista aineksista uskomattoman kiehtovan kokonaisuuden. Ajatus jazz- tai rock-muottiin puetuista vanhoista kansanlauluista ei tietenkään ole mitenkään kumouksellinen, mutta se ei vähennä suorituksen arvoa. Menneiden vuosikymmenten folk-sankarit, Nick Cave, Johnny Cash ja muut kalmanviisujen mestarit saavat Wadlingista vertaisensa kollegan.
Skillintryck och mordballader sisältää nimensä mukaisesti arkkiviisuja ja murhaballadeja, jotka Wadling ja tuottaja Johan Kugelberg ovat vanhoista laulukokoelmista esiin seuloneet. Soundtrack Of Our Lives – ja Bear Quartet -yhtyeistä on pestattu tyylitajuinen säestäjäjoukko ja koko komeus on taltioitu lämpimän ajattomilla soundeilla ääninauhalle, ilman turhia kommervenkkejä. Mitään yliampuvia nuorennusleikkauksia ei ikiaikaiselle materiaalille ole tehty – hammondeille, mellotroneille ja muille perinnevimpaimille rakentuvat sovitukset ovat sopivan vanhanaikaisia tähän yhteyteen.
Konstailemattomuudessa ja hienovaraisessa tyylikkyydessä on tämän loistavan levyn voima. Vanhojen laulujen verenhuuruinen meininki nousee historian hämystä laimentamattomana ja tuoreena Wadlingin herkkävaistoisen tulkinnan kautta. Laulujen teemat ovat tuttuja meikäläisistäkin kansanballadeista: eletään huonosti, tapellaan ja välillä tapetaankin. Ja aina koittaa maksun aika. Wadlingin tulkinnat ovat hurjimmillaan niissä lauluissa, joisssa synnin palkkaa mitataan. Toisella puolen taivaan ja toisella helvetin portit ja välissä ihmispolo. Kovia tarinoita, joita laulavalla on syytä olla takanaan ainakin pari harha-askelta porvarillisen moraalin polulta.
Freddie Wadling on henkilönä ja laulajana juuri niin harvinaislaatuinen otus kuin miltä hän näyttää. Menninkäista muistuttava kummajainen päästelee välillä kuin renkipoika kiljupäissään, nuuska roiskuen ilman mitään häpeää. Ja seuraavassa hetkessä Wadling herkistelee parhaaseen jazzballadi-henkeen, Chet Bakerin ylimaallista herkkyyttä lähentyen. On päivän selvää, että tämä muutaman viime vuoden aikana marginaalin marginaalista laajemman ruotsalaisyleisön tietoisuuteen noussut laulaja on harvinainen luonnonlahjakkuus. Freddie Wadlingin sinikeltainen juurevuus ja syvä historiantaju tuovat särmikästä ilmettä sveanmaan usein turhankin tyylikkääseen pop-julkisivuun. 

Lisää luettavaa