Australian aboriginaalit ovat paljon kärsinyt kansa, joka ei ole paljon päässyt paistattelemaan suuren maailman parrasvaloissa. Mieleen muistuu vain 400 metrin juoksun Melbournen olympiakisoissa voittanut Cathy Freeman. Geoffrey Gurrumul Yunupingun lähtökuopat ovat tavallistakin karummat, sillä hän syntyi sokeana. Vamma ei ole estänyt miestä kohoamasta yhdeksi maailmanmusiikin halutuimmista esiintyjistä.
Odotin kuulevani jotakin, minkä lähestyminen vaatii toisenlaista virittäytymistä kuin länsimaisen populaarimusiikin kuunteleminen. Pieleen meni. Jos Gurrumul laulaisi englanniksi, hän sopisi saumattomasti melankolisten ja oudonpuoleisten amerikkalaisten folkkarien joukon jatkoksi. Tässäkin tapauksessa hänet erottaisi massasta yliherkkä tenori, joka soveltuu erityisen hyvin traagisien teemojen käsittelyyn. Kappaleiden rakenne ja säästeliäs säestys seurailevat folkin universaalia virtaa.
Harvat ymmärtävät Yolngun kieltä, mutta oheisvihkonen sisältää laulujen englanninkieliset käännökset. Sanoitukset kuvaavat niin yksityisiä kuin kansallisiakin myrskyjä ja mullistuksia. Sävy on suruinen ja tempo verkkainen, joten Cathy Freemanin saavutuksia ne eivät voisikaan käsitellä.