GHOSTFACE: Pretty Toney

Ghostface on vuoroin haavoittuvainen ja seuraavassa hetkessä raivon vallassa. Hän jyrisee ja ryöppyää tullessaan petetyksi, keinahtelee muistellessaan menneitä, sylkee kiukkuisesti, kyynelehtii ja antaa palaa lonkalta. Ghostfacesta on kasvanut aikuinen mies, jonka ego kestää pettymyksen karvaan kalkin, mutta hän löytää edelleen sisältään pikkulapsen, joka eläytyy sarjakuvia selatessaan. Hän on harjaantunut MC, joka hakee ulottuvuudessa vertaistaan, hip hopin suurimpia supersankareita, Wu-Tang Clanin kermaa, jäljittelemätön komeljanttari, jonka vaikuttava sooloura on ollut kaupallisesti pettymys.

Ghostface näyttelee osansa hurmaavalla intensiteetillä naamioiden 90-lukulaiset rakenteet maanisin myytein ja modernein biitein. Hän on valmis taiteilija ja valmis tuote, joka on ollut koko soolouransa Epicin arestissa odottamassa oikeaa hetkeä iskeäkseen Tushilla radioon tai Runilla kaduille. Tasapainoilu abstraktin ajatuksenjuoksun, hahmojen syvyyden ja toisaalta homogeenisuutta kuuluttavien trendien ja matalaotsaisen musiikkiteollisuuden välillä on onnistunut hienosti. Bulletproof Walletsin (2001) linjanvedosta muistuttava vapaampi ja inspiroituneempi joskin yhtä sirpaleinen Pretty Toney sulkee kansiinsa raakaa katu-soulia, kaoottisia kujajuoksuja, klubihittejä, romantiikkaa, väkivaltaa, koomisia kirjoituksia ja elämänmakuista runoilua, joiden kiintopisteet siintävät kirjoittajan valloittavassa myytissä.