GOLDIE LOOKIN CHAIN: Greatest Hits

Goldie Lookin Chain tarttui brittiläiseen festivaaliyleisöön viime kesänä. Greatest Hitsiksi nimetty Atlantic-debyytti ei näytä tavoittavan massoja saarivaltion ulkopuolella. Ilmiö on parhainakin hetkinään kulttuurisesti liian sulkeutunut, sitoutumaton ja halpa vastaamaan vaatimuksiin tasalaatuisuudesta ja tuoreista ideoista vanhoissa kehyksissä, eikä sillä näytä olevan hip hop -yleisön kanssa yhteistä kieltä. Huumori ja musiikki kuuluvat yhteen, mutta ne eivät ole tasapainossa GLC:n esityksissä.

Kontekstisidonnainen, ylilyöty huumori osoittautuu harvoin kansainvälisesti kiinnostavaksi tuotteeksi, ja sen hyllyikä on useimmiten lyhyt. Greatest Hits on korkeintaan mielenkiintoinen levy: parin luovan välähdyksen jälkeen naurut on naurettu, eikä kabaree ole hauska ainoastaan vitseiltään ja konseptiltaan vaan myös hataruuttaan ja sekasortoisuuttaan.

Parasta räävittömässä teatterissa on sen hetkittäin paljastuva potentiaali ylittää kosiskeleva pintarakenne, provokatiivinen ajankuva, ja lausua jotakin tähdellistä. Sen lainatut ideat purevat, ja alikehittyneet hahmot ovat kolossaalisia cocktail-MC:iden rinnalla, mutta tarinat purkautuvat ja pilat alleviivataan aina, kun ne ovat kehittymäisillään arvaamattomiin, antoisiin suuntiin.