Gregory Porterin vuonna 2013 ilmestynyt Liquid Spirit merkitsi lopullista läpimurtoa nelikymppiselle jazzlaulajalle ja samalla myös melkoista kultakaivosta hänen Blue Note -levymerkilleen. Aika harvoinhan jazzlaulajat onnistuvat tekemään levyjä, jotka myyvät kultaa eri puolilla maailmaa. Ja vielä harvemmin onni potkaisee perinteikästä jazzyhtiötä.
Take Me To The Alley -albumi jatkaa edeltäjänsä linjoilla. Ja onkin todettava, että vaikka Gregory Porter on jo pitkään kiertänyt maailman jazzfestivaaleja, ei hän itse asiassa levytä jazzia.
Gregory Porter on hieno laulaja, jonka väkevä baritoni tuntuu taipuvan vaikka mihin. Säveltäjänä hän osaa loihtia tarttuvia melodioita eikä hän sanoittajanakaan jää tusinatekstittäjien harmaaseen massaan, mutta genreltään tämä musiikki on upeasti esitettyä ja tuotettua, jazzsävyin maustettua popsoulia. Lähimpinä vertailukohtina nousevat mieleen sellaiset kulta-ajan mestarit kuten Donny Hathaway, Lou Rawls ja etenkin Bill Withers.
Take Me To The Alley tarjoaa täyden kattauksen rakkauslauluja, henkilökohtaisesti koettuja ja elettyjä tarinoita. Täydellistä musiikkia pitkiin valoisiin kesäöihin!
