THE HELLACOPTERS & THE FLAMING SIDEBURNS: White Trash Soul

Arvio julkaistu Soundissa 01/2001.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Pohjolan tinkimättömimmät rock-fundamentalistit kokeilevat kuuden biisin mini-cd:llä jälleen peruskallion kestävyyttä. Onhan eritoten Hellakoptereita hehkutettu pitkin poikin mediaa, mutta kun jälki on vastaavaa, ei voi kuin nöyrtyä.

Arvio

THE HELLACOPTERS & THE FLAMING SIDEBURNS
White Trash Soul
Bad Afro

Pohjolan tinkimättömimmät rock-fundamentalistit kokeilevat kuuden biisin mini-cd:llä jälleen peruskallion kestävyyttä. Onhan eritoten Hellakoptereita hehkutettu pitkin poikin mediaa, mutta kun jälki on vastaavaa, ei voi kuin nöyrtyä. Smokey Robinsonilta liisatut Whole Lot Of Shakin' In My Heart (Since I Met You) ja Get Ready taittuvat Kopteri-muottiin vaivattomasti, eikä Fleimareiden Ungrounded Confusion -originaalikaan mikään tylsimys ole. Siitä vaan puuttuu runnovan tarttuva kertosäe, joilla Hellacopters on totutusti sulattanut jääpalat lasista.
Flaming Sideburns -kolmikon käynnistävä Emotional Son sutii vielä vähän lisäkierroksia myllyyn ja täytyykin toivoa, että tulevalle pitkäsoitolle välittyy kappaleesta hohkaava show-henkinen hurmoksellisuus. Shake-In -biisin kitarariffi on (tarkoituksellisesti?) pöllitty yksi yhteen Born To Be Wildista. Grande finalena toimiva, kunkkulevy Payin' The Duesilta napattu, Psyched Out And Furious liippaa läheltä alkuperäistä action-pläjäystä, eikä pieneltä kohteliaisuuden tunteelta voi välttyä. Kimppalevyn tärkein ja sinänsä kunnioitettava anti onkin bändien välisessä hauskanpidossa ja musiikin yhdistävässä voimassa.
Ennen Sideburnsien perustamista pääosa äijistä soitti vähintäänkin epämääräisessä Jack Meatbeat & The U.S.G. -orkesterissa. Back From World War III on kooste kombon jälkeensä jättämästä sekalaisesta materiaalista. Räimeen seasta paikoitellen nousevat esiin jopa Eduardo Martinezin latino-vaikutteet, vaikka selkeät jäljet Fleimareihinkin ovat näkyvissä muun muassa Stay & Dance -kappaleessa. Täysin ohjaamattomalta levyltä löytyy vähän kaikkea, eikä paljon mitään. Psykedelia-palojen aikana mielenkiinto pysyy yllä, mutta sillisalaatin lailla rönsyilevä Back From The World War III olisi kyllä kaivannut ulkopuolista saksijaa. Kaikkea ei pitäisi julkaista, vaikka tekijämiehet olisivatkin asialla. 

Lisää luettavaa