Hitaasti lyövän sydämen elektroninen pulssi – Mind Over Mirrors soi lämpimästi

Arvio julkaistu Soundissa 2/2017.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Mind Over Mirrors
Undying Color
Paradise Of Bachelors

Jaime Fennellyn sooloprojektista bändiksi kasvaneen Mind Over Mirrorsin levyn avausraita Restore & Slip polkee eteenpäin kiihkeällä sykkeellä viulun sahatessa vimmatusti ja huilun huhuillessa sarjallisesti, vähän kuin folk-versio Terry Rileyn In C:stä. Peruspoljennon siinä ja koko levyllä luo kuitenkin johtajan pumppaama urkuharmooni.

Päinvastoin kuin useimmat levyt, Wisconsinin hyisen talven (sen keskellä Fennelly äänitti pienessä hirsimökissä pohjat) ja kauniin luonnon leimaama Undying Color hidastaa sen jälkeen vauhtiaan. Intensiteetti ja hypnoottisuus eivät kuitenkaan vähene, vaan pikemminkin voimistuvat mitä hitaammin musiikki sykkii. Gravity Wake lyö kuin hyvin hidas sydän.

Elektroniikalla maustettu, tuulen ja veden lailla velloen paisuva ja laantuva, askeettisesti iso sointi on lämmin ja viime kädessä orgaanisen oloinen. Popol Vuhin, Moondogin ja Arthur Russellin välimaastossa maalailevan seremoniallisuuden tuntu on vahva. Harmoonin ja analogisyntikoiden luomaa peruskudosta värittävät Jim Beckerin viulu ja huilut, John Muellerin perkussiot sekä Janet Beanin ja Haley Fohrin lähes sanaton laulu. Varsinkin Fohrin syvä ja vakava kirkkolaulu tekee vaikutuksen.

Lisää luettavaa