ILYA: They Died For Beauty

Elokuvallisuus ei ole uusi elementti rockissa, mutta Bristolissa vuosituhannen taitteessa vokalisti Joanna Swanin, lauluntekijä Nick Pullinin ja tuottaja Dan Brownin perustama Ilya käyttää sitä debyytillään aika persoonallisesti. Vähäeleistä musiikkia leimaa ääri-intiimi, hitaasti liikkuva lähikuvallisuus, jonka taustalla aukenee hyvinkin laaja panoraama. Tuoreesti rockin, folkin, jazzin ja avantgarden elementtejä soundtrack-viritykseen sijoittava konsepti tuntuu välillä toimivan liiankin hyvin: tietyllä tapaa ilmeinen modernin, epämääräisesti ranskalaisen oloisen coolin viljely tuntuu välillä turhan tarkoitukselliselta ja totisessa kohtalokkuudessaan yksiulotteiselta. Tämä kiteytyy singleksi valitussa avausraidassa Bellissimo.

Potentiaali on kuitenkin melkoinen ja se lunastetaan sykähdyttävästi vallitsevasta viitekehyksestä vapauteen murtautuvassa Soleil Soleilissa, jota kirjovat muun muassa banjo ja hymisevä kuoro. Vaikuttava on myös yli kahdeksanminuuttinen Happy & Weak espanjalaiskitaroineen, mariachi-trumpetteineen, etno-sampleineen ja monikerroksisine lauluosuuksineen. Mariachi-sävyt pullahtavat esiin myös nimiraidassa. Jatsillisempaa keveyttä ilmenee eteerisesti svengaavassa Blississa tyrnän baritoniriffin alleviivaaman Heavenlyn viitatessa lähes funkyyn triphoppiin.