Kolmas kerta toden sanoo ja totuus on se, jos ette sitä vielä ole huomanneet, että Jaakko Laitinen ja Väärä Raha on maan persoonallisimpia orkestereita. Toki balkanilaisvaikutteita harrastaa moni muukin, mutta näiden Lapin poikien lailla sitä ei suomalaiseen iskelmään ja kuplettiin nivo kukaan. Lopullinen niitti piilee siinä, että rehevä musiikki saa laittamattoman vastakappaleen Laitisen luontevalla auktoriteetilla laulamista teksteistä. Ne edustavat suomalaisessa musiikissa ylintä eliittiä.
Otetaan vaikka tämän levyn ennakkosingle Ihmehyrrä. Staccato-trumpetin ja haitarin ajama ralli kiiruhtaa kuin juopunut Henry Theel Belgradin yössä sanoituksen paketoidessa juuri nyt jylläävän tuhokapitalismin syöksykierteen aivan nappiin. Jos tämä ei kasva megahitiksi, niin kansa ei tajua milloin sitä heitetään timantilla.
Unta vai totta on sekin täysin omaa tuotantoa laajentaen palettia Lähi-itään koukeroisine viulusektioineen. Pettymys tanssii hidasta kohtalokasta tangoa Keisarin hamuillessa käsi kädessä pujottelevilla trumpetilla ja mehevästi kornilla synalla jo hiukan disco-lattariakin. Pölyiset tiet tanssahtelee katkonaisesti hypähdellen jossain Kreikan ja Turkin tienoilla Kiidä troikan laukatessa venäläisessä talviyössä kiivaan trumpetin säestyksellä. Verkkaan on ehtaa Serbian tradia. Suuren maailman suurilla teillä päättää vuoden parhaisiin lukeutuvan albumin rauhallisen aurinkoisissa makedonialaistunnelmissa rummuttomasti buzukin vetämänä.