Hienoa ja mielenkiintoista, että pitkään vinoon katsottu mustalaismeininki on viimein selvässä nousussa Suomessakin. Jaakko Laitinen ja Väärä Raha koostuu tosin Lapin valkolaisista, mutta silti he edustavat lajinsa kärkipäätä. Viisimiehisen bändin kakkosalbumi on sen verran kovaa valuuttaa, että sen nousu kansainvälisen maailmanmusiikin listoille ei olisi mikään ihme.
Ensinnäkin Laitisen laulussa on hämmentävän aidolta maistuva romaniklangi ja kun bändissä asustaa useampi hyvä lauluntekijä, niin resurssit ovat huomattavat. Lyriikat ovat kiehtovia intohimoa, kaiken äkillistä katoavaisuutta, kiertämistä, köyhyyttä ja ilon ja surun loputonta yhteen nivoutumista pohtiessaan. Sanoista saa myös selvän, vaikka tempot ovat usein kiperiä.
Kiperiä ovat myös trumpetin balkanilaisesti koukeroiset porraskuviot, mutta onneksi haitari lempeästi lohduttaa. Joose Keskitalon äänitys, miksaus ja tuotanto hengittävät luonnollisesti ja saavat bändin pinnistämättömän särmän kimaltamaan kuin jääpuikon kevätauringossa.
Omien biisien joukossa luuraa pari venäläistä kansanlaulua, mutta eiköhän siihenkin kätkeydy jotain kulttuuri-imperialismia. Niin täydellisesti kiteytyy kaalee mentaliteetti Äiti kullassa.
Oiva ja omanlaisensa orkesteri!