Maailman ensimmäisen superyhtyeen varjo on langennut pitkänä ja mustana kaiken sen päälle, mitä Jack Bruce on tehnyt Creamin hajoamisen jälkeen. Jotenkin tämän erinomaisen basistin ja persoonallisen laulajan ura on jäänyt vähän kuin marginaaliin. Jack Bruce on kuitenkin luonut vuosikymmenien aikana erinomaista musiikkia hyvinkin erilaisissa kokoonpanoissa ja genreissä.
Kymmenen vuotta sitten Jack Brucella oli kasassa poikkeuksellisen hieno ryhmä. Sen Hollannissa vetämästä keikasta on säilynyt jälkipolville
tupla-levyllinen mukaansa tempaava soitantoa.
Yhtyeessä Brucen laulun, basson ja pianon lisäksi runsasta ja yllättävänkin tripahtavaa soolotilaa käyttävät kitaristi Vernon Reid (ex-Living Colour) ja urkuri Bernie Worrell (ex-Funkadelic). Viimeistään siinä vaiheessa, kun Worrell tempaisee sooloonsa ison ripauksen God Save The Queeniä, tulvahtaa mieleen Jukka Gustavson. Villisti svengaavista ja väkevän latinalaisvaikutteisista rytmistä vastaa lyömäsoittajakolmikko Richie Flores, Robby Ameen ja Horacio Hernandez.
Kolmesta Cream-klassikosta parhaiten toimii White Room, missä biisille synkän pohjavireen antava vainoharhaisuus käy päälle alkuperäistä tulkintaa vankemmin.