JACK JOHNSON: To The Sea

Arvio julkaistu Soundissa 8/2010.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Jack Johnson on varmasti hyvää seuraa, jos haluaa seurata rannalta kun aurinko laskee Tyyneen valtamereen, kaivaa varpaat lämpimään hiekkaan, avata paikallisen pienpanimon oluen ja koettaa ohjata keskustelua suuntaan, joka välttää kaikki surf-mystiikan karikot. Ikävä kyllä, muusikkona mies taitaa olla Havaijin James Blunt.

Arvio

JACK JOHNSON
To The Sea
Brushfire Records

Jack Johnson on varmasti hyvää seuraa, jos haluaa seurata rannalta kun aurinko laskee Tyyneen valtamereen, kaivaa varpaat lämpimään hiekkaan, avata paikallisen pienpanimon oluen ja koettaa ohjata keskustelua suuntaan, joka välttää kaikki surf-mystiikan karikot. Ikävä kyllä, muusikkona mies taitaa olla Havaijin James Blunt.

Tämä on niin rentoa, että ei mitään rajaa. Eikä rennossa mitään vikaa ole. Se kuulostaa hienolta esimerkiksi J.J. Calen tai tämän levyn parhaalla biisillä vierailevan G. Loven käsissä. Jack Johnsonin rentous sen sijaan on enimmäkseen täysin särmätöntä ja välillä pahuuden läpisyömää velttoutta.

Aidon raivostuttavaksi levy yltyy kappaleilla kuten korvikereggae From The Clouds, oksettavan trooppinen The Upsetter, bluntiakin bluntimpi Turn Your Love tai ‘renkutus’-sanan merkityksen hienosti kiteyttävä Pictures Of People Taking Pictures. Jo nimi ottaa päähän ja sanoitus ei paranna tilannetta lainkaan.

Toisaalta levyltä löytyy myös yksi tämän vuoden parhaista biiseistä eli G. Loven huuliharpulla maustettu, rennosti funkkaava Red Wine, Mistakes, Mythology. Sen voi helposti kuunnella kymmenisen kertaa putkeen kyllästymättä. Tässä on soittamisen meininkiä.

Lisää luettavaa