Etelä-Lontoosta tuleva Jack Peñate on herättänyt kotimaassaan paljon kiinnostusta ja noussut hätyyttelemään singlelistan kärkisijoja. Lehtijutuissa on muistettu melkein aina mainita, miten mukavasti hän tanssii esiintyessään.
Ensilevyä kuunnellessa tulee mieleen, että kansan huomio on tainnut kohdistua liikaa ulkomusiikillisiin tekijöihin. Peñatea on kovasti verrattu 80-luvulla upeaa jälkeä tehneeseen The Housemartinsiin. Melkoisia paineita pojalle siis asetetaan, kun omat tuotokset ovat niin sävellysten kuin varsinkin sanoitusten osalta kovin kaukana kyseisestä vertailukohdasta. Samanlaista terävää kritiikkiä tai lämmintä humaania otetta kuin Housemartinsin levyiltä ei Matinéelta löydy.
Nuoruuden into on ihana asia, mutta syvyyden puuttuminen rupeaa jossain vaiheessa rasittamaan. Vauhdikkaat kappaleet kulkevat rempseästi eteenpäin, mutta mitään sellaista koukkua tai tarttumapintaa ei löydy, joka nostaisi levyn keskinkertaisen yläpuolelle. Yllätys on, että soundeiltaan kovin tasapaksun albumin on tuottanut Jim Abbiss, joka esimerkiksi Arctic Monkeysin, Kasabianin ja Ladytronin kanssa on saanut aikaiseksi paljon jännittävämpää jälkeä.
Matinée sisältää reipasta ja hyväntuulista, mutta hyvin yhdentekevää musiikkia.