Joko on Soundi 7/26 tarkastettu? Syyskauden ensimmäisestä numerosta löytyy kosolti monenlaista musiikkiasiaa sekä nykymaailmasta että menneisyydestä. Vanhoja aikoja muistellaan muun muassa Zero Nine -laulaja Keijo ”Kepa” Salmirinteen haastattelussa, jossa konkarimuusikko kertoo yhtyeensä seikkailuista kansainvälisten jättiläisten lämmittelijänä. Erityisen suuren vaikutuksen teki AC/DC, jonka kanssa Zero Nine keikkaili 1990-luvulla. Lue alempaa pikkupätkä Timo Isoahon toimittamasta pidemmästä haastattelusta, loput löytyvät lehdestä.
Monien mielestä vuonna 1985 ilmestynyt White Lines on ensimmäinen täysiverinen Zero Nine -klassikko. Mitä sen aikoihin tapahtui?
– Kun White Linesin tekeminen alkoi, päätettiin tehdä musaa, jota meiltä syntyy täysin luontevasti. Oltiin siitä eteenpäin vain ja ainoastaan Zero Nine eikä yritetty miellyttää ketään tai seurata mitään trendejä. Samalla aloitettiin yhteistyö ison Virgin Records -levy-yhtiön kanssa. Kuvioihin tuli myös studiovelho T. T. Oksala, joka vaikutti lopputulokseen varsin merkittävästi. Toisin sanoen tapahtui monia hyviä asioita, minkä kuulee White Linesilta.
– Muistan elävästi, kun albumin lopullinen versio toimitettiin Kuusamoon pikarahdilla Helsingistä. Siihen aikaan levyt soundasivat hyviltä autostereoissa, ja me ajeltiin aika monta sataa kilometriä White Linesin soidessa. Oltiin todella fiiliksissä, kuvaannolliset henkselit paukkuivat aika huolella.
Henkselit paukkuivat konkreettisesti elokuussa 1986, kun soititte Monsters of Rock -festivaalilla Råsundan jalkapallostadionilla Tukholmassa. Miten päädyitte Def Leppardin, Ozzy Osbournen ja Scorpionsin tähdittämän tapahtuman avausbändiksi?
– Ensin tuli kutkuttavaa tietoa, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Ei mennyt kauankaan, kun tuli uusi puhelu: keikka on varmistunut. Ennen lavalle nousemista sydän hakkasi kieltämättä aika kovaa. Paikalla oli jo lähes kolmekymmentätuhatta ihmistä ja me saatiin varsin lämmin vastaanotto. Ei se siinä mielessä yllätys ollut, että me oltiin niihin aikoihin armottoman kovassa iskussa.
Olette soittaneet vuosien mittaan myös esimerkiksi AC/DC:n, ZZ Topin, Whitesnaken ja Alice Cooperin kanssa. Mikä kokemus on jäänyt vahvimmin mieleen?
– Olihan se mieletöntä, kun kierrettiin vuonna 1996 AC/DC:n kanssa muutaman keikan verran Pohjoismaissa ja Saksassa. Esimerkiksi Kööpenhaminassa yleisö oli messissä mahtavasti, mikä tuntui todella hienolta. Saatiin katsoa AC/DC:n keikkoja lavan sivustalta, ja bändin armottoman kova työmoraali jäi lähtemättömästi mieleen. Ja se äänenvoimakkuus… Se oli ihan omaa luokkaansa.
– Rundilta muistuu mieleen eräs hupaisa tapaus. Oli saatu oma osuus vedettyä ja basistimme Elmo Harju jäi hetkeksi hallin käytävälle juttelemaan jonkun tyypin kanssa. Mies oli kehunut soittoa ja meininkiä. Vasta vähän myöhemmin Elmo tajusi, että ei hemmetti, sehän oli Brian Johnson!