JANNE LOUHIVUORI: Pan Am Cosmobox

JANNE LOUHIVUORI
Pan Am Cosmobox
EMI

Hurriganesista levyteollisuuden uumeniin "kadonnut" kitaristi Janne Louhivuori on tekaissut parhailta paloiltaan maukkaan levyn. Horjunta linjanvedossa kuitenkin verottaa lopputulosta. Pan Am Cosmoboxia kuunnellessa tuntuu, että se oli tarkoitettu instrumentaalikiekoksi, mutta että hittihimossaan Louhivuori ei uskaltanut sellaista tehdä.
Kaikki soittimet ja tuotannon hoitava tekijä loistaa sarjakuvamaisesti pelkistetyissä kitarainstrumentaaleissaan, joissa Ventures-juuret, 60-luvun bluesrock, vähän kiperämmätkin rakenteet ja nykypäivän studiotekniikka kohtaavat pikantisti kuvia synnyttävänä yhdistelmänä. Kielivoimistelun sijaan mies tajuaa vaalia usein Villiin Länteen hakeutuvia tunnelmia ja kitarisminsa hienovaraista sointimaailmaa. Tulos on kevyttä radiomusaa parhaimmillaan. Esimerkiksi Ensimmäinen yhteys vääntää hauskan rautalankatunnarin, Gemini Lux ratsastaa satelliitilla auringonlaskuun ja Zerogee Lovers jatkaa kunnialla Fleetwood Macin Albatrossista eteenpäin.
Mutta kun oli pakko saada ne laulupiisit mukaan, Louhivuori tilasi tekstit ja laulun Mikko Kuustoselta, Heikki Salolta ja Jussi Sydänmaalta. Jälkimmäisen sarjakuvatyyli istuu Louhivuoren visioon hyvin: ripeästi polkevat Syntinen Dam ja Puuttuu päästä valo ovat ilmeisiä hittejä. Magiaa tunnelmoi mukavan kiireettömästi Beatles-välikkein. Kuustonen ja Salo sen sijaan kaappaavat koko meiningin omakseen ja se rikkoo ärsyttävästi muuten ehjän kokonaisuuden.