Italian progesauruksessa Premiata Forneria Marconissa on nyttemmin enää yksi alkuperäisjäsen, rumpali-laulaja Franz Di Cioccio, vetojuhtana, mutta selustaa turvaa vuonna 1974 mukaan kammennut basisti Patrick Djivas. Puritaanisimman kaanonin mukaan mainittuna vuonna PFM oli jo huippuunsa yltänyt neljällä ensimmäisellä albumillaan, joista kahdella kielellä julkaistu L’isola di niente/The World Became The World on esikuva uudelle Emotional Tattoos -albumille. Se julkaistaan myös italiaksi ja englanniksi. Yhtäläisyydet jäävät suurin piirtein tähän, sillä sekä musiikin mutkikkuus ja Di Cioccion englanninääntämys ovat ehtineet hioutua helpommin sulaviksi.
Kokeilun jännitys ja musiikin utelias progressiivisuus on vuosikymmenien mittaan tasaantunut. Vaikka PFM on kanavoitunut monenlaisiin projekteihin jazz-rockista klasariin, nyt yhtye on työstänyt ja orkesteroinut muhkean pop-albumin, joka on vain pintamaustettu progesävytyksillä. Sellaiseksi albumi on oikein maittavaa musisointia, sillä PFM ei kuitenkaan tee samoja pakkoliikkeitä kuin vanhat brittiesikuvansa tuppautuessaan Amerikan MTV mainstreamin sekaan. Vaikka muutamakin anthemi kelpaisi vaikka San Remon iskelmäfestareille, on varsinkin italiaksi lauletuissa kappaleissa tiettyä soundien ja sävelkulkujen jännitteitä ja kihelmointiä tallella.