JAY-Z & KANYE WEST: Watch The Throne

JAY-Z & KANYE WEST
Watch The Throne
Def Jam

Kun Kanye West siirtyi Jay-Z:n Roc-A-Fella-konglomeraatin vaikutuspiiriin, tulokas tuomittiin aluksi maestron toimesta tuottajan rooliin, vaikka liikekumppani Dame Dash oli innoissaan chicagolaislöydöksen potentiaalista. Pitkään pikkuveljen asemassa värjötelleen Westin matka idolinsa tasavertaiseksi kollegaksi kesti runsaan vuosikymmenen verran, mutta nyt itärannikon ikonit mahtuvat saman mikrofonin ympärille aikamme ylikehittyneimmistä egoista huolimatta – todennäköisesti pikemminkin arvostavina kollegoina kuin rakastavina ystävinä. Nimestään kansitaiteeseen ja huikentelevan vapaalentoiseen tyyliin anteeksipyytelemättömän eksessiivinen Watch The Throne on paikastaan varman kaksikon epävarmaa työtä, joka ei anna sovinnaisuudelle suurta arvoa.

Kruunua ei ansaita vaan vartioidaan poikkeuksellisen juhlavasti. Sitä ei tehdä herkästi orkestroidun ja taiteenlajin muotokieltä laajentaneen My Beautiful Dark Twisted Fantasyn (2010) hengessä, vaan lukuisissa sessioissa sorvattu Watch The Throne on kaikessa moniarvoisessa outoudessaan uuden, impulsiivisesti räiskyvän stadionräpin fanfaari. Tunne-elämän tuiskeella, yliruuvatuilla soul-sampleilla ja getto-sosiologialla on vain paikoin yhtymäkohtia äkkivääristä täyskäännöksistä, lyyrisistä kierrepalloista ja ilman koukkuja holtittomasti roiskaistuista räpeistä kasvavaan turvonneeseen monumenttiin.

Paikoin eteläisesti pumppaavat biitit, suureellisesti kaikuvat kuorot, rockvaikutteiset rähinät ja elektroninen tuuttaus palvelevat kaikessa rikkonaisuudessaankin elämää suurempien karaktäärien kohtauspaikkana, sosiaalisesta noususta nauttivan sanavalmiin patruunan ja huorista huumautuneen impressaarin yrityksenä löytää ihmeellisistä elämistään jotakin yhteistä: afroamerikkalainen kokemus, kapitalismi, valta, seksi ja kaiken edellä mainitun vanavedessä vaanivat ongelmat, etummaisena kruunun menettämisen pelko. Teemojen hajanaisuutta peilaillen musiikki on muodottomasti levällään ja kehkeytyy tietoisesti tempoillen. Vailla järkevää jaksotusta se sotkeutuu säälittä mielisairaasti mahtaileviin ja inspiraatiota tihkuviin vuoropuheluihin ja katkelmiin, jotka todistavat pikkuveljen vihdoin inspiroivan isoveljeä tiellä kohti kuninkaallisen koskemattomuuden fantasioita.