JESS AND THE ANCIENT ONES: Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes

JESS AND THE ANCIENT ONES
Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes
Svart

Tuntuu hassulta, kun vieläkin Jess And The Ancient Onesin kohdalla mainitaan sana metalli, sillä se hämää pahan kerran. Metallitaustoistaan huolimatta kuopiolaisyhtye astelee vakaasti, ehkä entistäkin vakaammin, psykedeelisen rockin maaperällä.

Rockia syytetään säännöllisesti paikoilleen jämähtämisestä ja uudistushaluttomuudesta, tai pikemminkin -kyvyttömyydestä. Joitakin eteenpäin katsovia yrityksiä on ollut, mutta lopputulos on monesti jäänyt heikoksi jo pelkästään väkinäisyytensä takia. Siksi on hauskaa, miten kuopiolaiset katsovat reilusti taaksepäin ja kykenevät löytämään jotakin kokonaan uutta ilmaistavaa. Tokihan bändi tunnustaa psykedelian värikirjoa joskus jopa turhankin orjallisesti, mutta vaikka yhtye paikoittain tuo mieleen voimakkaita mielikuvia 60- ja 70-luvun bändeistä, Jess And The Ancient Ones on ennen kaikkea sulatusuuni ennemmin kuin kopiokone.

Kuopiolaiset katsovat reilusti taaksepäin ja kykenevät löytämään jotakin kokonaan uutta ilmaistavaa.

Jess And The Ancient Onesin sävellykset ovat kekseliäitä ja täynnä pieniä yllätyksiä. Itse asiassa kappaleissa tapahtuu paljon, ja biisien muoto on sellainen, että kokonaisuuden hahmottamiseen menee hetki jos toinenkin. Kappalemateriaali on erittäin vahvaa, ja vaikka välillä muutamat biisit uhkaavat karata käsistä, yhtye pystyy suitsimaan itsensä hyvin ja saattamaan sävellyksensä kunnialla maaliin. Levyltä löytyy reilusti tilaa improvisoinnille, vaikka todennäköisesti vapaa ilmaisu on tarkkaan harjoiteltu levyttämistä varten. Kuitenkin illuusio vapaudesta säilyy, ja varmasti livetilanteessa bändi myös käyttää itselleen antamansa tilan asianmukaisesti hyödyksi.

Kenties bändin uutuutta voi lievästi torua pienestä epätasaisuudesta, mutta senkin määritteleminen on vaikeata, koska koko levy on erittäin vahvasti polveileva, lähes tivolimaisen runsas. Päätösraidalla Goodbye To Virgin Grounds Forever yhtye kerää levynsä langat päämäärätietoisesti yhteen ja solmii ne tiukasti kiinni. Yli 22-minuuttinen kappale on tunnelmaltaan vahvimpia päätösraitoja, joita on viime vuosina vastaan tullut.