Kotimainen occult rock -yhtye ihastutti jo vuoden 2012 debyytillään ja on pitänyt linjansa tasaisen laadukkaana. Neljäs pitkäsoitto ei sekään hairahda polulta vaan kuljettaa melodisten, tarttuvien, psykedeelisten ja mystisten sävelteosten maailmaan.
Mikäli Muinaisten aiemmat levyt, eritoten edeltäjänsä The Horse And Other Weird Tales (2017) ovat tuttuja, on Vertigon äärellä kuin kotonaan. Orkesteri pelaa äärimmäisen tyylikkäästi yhteen rytmiryhmän luodessa jämäkän mutta orgaanisesti hengittävän pohjan urkujen ilottelulle kitaran maustaessa kokonaisuutta. Kaiken kruunaa laulaja Jess, joka hallitsee instrumenttinsa ihailtavalla tavalla ja skaalassa löytyy.
Kaikkein kimurantimpia mutkia on tällä kertaa suoristettu ja turhat rönsyilyt sekä tempoilut jätetty minimiin, mikä tekee levystä helposti lähestyttävän. Sen maaginen imu tempaa mukaansa ensikuulemalta, mutta levyltä löytyy uusia sävyjä vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen. Bändin retrosoundi on sekin aito ja yhtye onnistuu kumartamaan menneelle olematta suora kopio mistään.
Vertigo on alusta loppuun suvereenia toimittamista, jossa ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Sen edessä ei voi kuin antautua virran vietäväksi.
